Ei ole enää kuin pari viikkoa ennen B-hetkeä. Jännitystä on ilmassa ja kilometrejä on takana maanteillä ja poluilla aivan mukavasti. Heinäkuun alun jälkeen on tullut juostua 40-70 km viikossa. Yllättävän hyvin ja huomattavasti enemmän kuin luulin, että saisin aikaan syksyn arkipyörityksen keskellä. Sen on huomannut, että jos aikoo käydä lenkillä se pitää tapahtua aamulla työmatkan yhteydessä tai sitten töistä tullessa. Viikonlopun lenkit taas sitten heti herättyä ennen kuin muu porukka kotona herää.
Valmistautuminen on mennyt Morton-draamaa lukuunottamatta hyvin. Mutta onneksi lähete askelklinikalle pelasti juoksut. Pieni koroke oikean jalan isovarpaan alle ja menoksi. Akillesjänne ja oikea polvi välillä kummittelevat, mutta niin ne ovat tehneet niin pitkään kuin muistan. Ellei tapahdu mitään traagista viimeisen kahden viikon aikana niin voin sanoa tehneeni sen mitä suunnittelinkin. Katsotaan mihin rahkeet riittävät varsinaisessa koitoksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti